| Verkon päätelaite tai asema liittyy tilaajayhteyden kautta
verkon keskuksen (puhelinkeskus, dataverkon keskus jne). Tilaajayhteys
sisältää varsinaisen fyysisen tilaajayhteyden (parikaapeli,
radiotie, koaksiaalikaapeli, optinen kuitu tai näiden yhdistelmä)
lisäksi sovituslaitteet päätelaitteen ja keskuksen lähettämän
informaation siirtämiseksi tilaajayhteydellä.
Verkon keskuksen tehtävänä on mm. kytketä ja reitittää yhteydet. Verkon keskukset liittyvät toisiinsa verkon sisäisillä, keskusten välisillä yhteyksillä, jotka toteutetaan verkon mukaan eri tyyppisillä siirtoteillä ja -järjestelmillä. Siirtoteillä käytetään Suomessa yleisesti valokaapeleita ja siirtojärjestelmissä SDH-tekniikkaa (Synhronous Digital Hierarchy). Tietoliikenneverkon hallintakeskus huolehtii mm. vikatilanteiden valvonnasta ja niihin liittyvistä hälytyksistä, yhteyksien laskutustietojen keruusta sekä tilaajaliittymien luomisesta ja asetuksista. Tietoliikenneverkoissa yhteydet voivat olla joko kiinteä tai kytkentälisiä
(valinnaisia). Kytkentäsinen yhteys muodostetaan vain käytön
ajaksi. Verkon tehtävänä on kytkeä ja reitittää
siirrettävä tieto päätelaiteen antaman osoitetiedon
perusteella kutsuvalta päätelaitteelta kutsutuille päätelaitteelle.
Kiinteä yhteys on kahden tai useamman liittymän välinen
pysyvä yhteys. Päätelaitteiden väliset yhteydet ovat
jatkuvasti tiedonsiirtotilassa eikä yhteyksien muodostamiseksi tarvita
merkinantotoimia. Kiinteitä yhteyksiä tarjoavat verkot perustuvat
pääosin kiinteästi kytkettyihin yhteyksiin, jotka koostuvat
yleisen puhelinverkon siirtoteistä ja siirtojärjestelmistä.
|
kantaa järjestelmien sisäiseen rakenteeseen, vaan siihen,
miltä ne näyttävät tietoliikenteen kannalta. Avoin
järjestelmä jakaantuu seitsemään eri loogiseen kerrokseen
(tasoon), joille kullekin on määritelty omat tehtävänsä
ja palvelunsa. Tietty kerros tarjoaa palvelultaan ylemmälle kerrokselle
ulospäin näkymättömän rajapinnan kautta. Keskustelu
kerrosten välillä tapahtuu ns palveluprimitiivinen avulla. Palveluprimitiivejä
voivat olla esimerkiksi yläpuolelta saatu pyntö muodostaa yheys
ja vahvistus onnistuneesta yhteyden muodostuksesta. Järjestelmät
keskustelevat niin, että samat kerrokset pitävät yhteyttä
protokollien avulla.
Fyysisen kerros (Physical Layer) (1. Kerros): Huolehtii bittitason siirrosta fyysisen siirtitien kautta. Määrittelee mekaaniset, sähköiset ja toiminnalliset ominaisuudet fyysisen siirtotiehen liittymiseksi. Siirtoyheyskerros (Data Link Layer) (2. kerros): Mahdollistaa luotettavan tiedonsiirron fyysisen yhteyden kautta huolehtien mm siirovirheiden korjauksesta. Verkokerros (Network Layer) (3. Kerros): Tarjoa ylemmille kerroksille riippumattomuuden tiedonsiirtoja kytkentätekniikoista, joilla hoidetaan päätelaitteiden välinen yhteys. Verkkokerros huolehtii yhteyden muodostuksesta, ylläpidosta ja purusta. Kuljetuskerros (Transport Layer) (4. Kerros): Huolehtii tiedonsiirron varmistamisesta päästä päähän, liikennöivien järjestelmien välillä. Eristää yläkerrokset siirtotekniikasta riippumattomiksi. Yhteysjaksokerros (Session Layer) (5. Kerros): Huolehtii ohjaustoiminnoista, joilla sovellukset keskustelevat toistensa kanssa. Se tarjoa menetelmät, joilla kaksi sovellusta voivat muodostaa ja käyttää istunnoksi sanottua yhteyttä. Esityskerros (Presentstion Layer) (6. Kerros): Huolehtii sovelluksille riippumattomuuden siirrettävän tiedon eri esitystavoista. Kerroksen tehtävänä on mm esitystapamuunnokset (koodaus, dekoodaus). Sovelluskerros (Application Layer) (7. Kerros) Tarjoa sovellusliitännän OSI-ympäristöön
|
| Alkuun | Mitä on tietoliikenneverkko? | Tietoliikenneverkon rakenne | Yleinen puhelin- ja ISDN-verkko | Dataverkot | Verkon evoluutio | Lähteet |