Tietoliikenneverkon rakenne

Verkon päätelaite tai asema liittyy tilaajayhteyden kautta verkon keskuksen (puhelinkeskus, dataverkon keskus jne). Tilaajayhteys sisältää varsinaisen fyysisen tilaajayhteyden (parikaapeli, radiotie, koaksiaalikaapeli, optinen kuitu tai näiden yhdistelmä) lisäksi sovituslaitteet päätelaitteen ja keskuksen lähettämän informaation siirtämiseksi tilaajayhteydellä.

Verkon keskuksen tehtävänä on mm. kytketä ja reitittää yhteydet. Verkon keskukset liittyvät toisiinsa verkon sisäisillä, keskusten välisillä yhteyksillä, jotka toteutetaan verkon mukaan eri tyyppisillä siirtoteillä ja -järjestelmillä. Siirtoteillä käytetään Suomessa yleisesti valokaapeleita ja siirtojärjestelmissä SDH-tekniikkaa (Synhronous Digital Hierarchy).

Tietoliikenneverkon hallintakeskus huolehtii mm. vikatilanteiden valvonnasta ja niihin liittyvistä hälytyksistä, yhteyksien laskutustietojen keruusta sekä tilaajaliittymien luomisesta ja asetuksista.

Tietoliikenneverkoissa yhteydet voivat olla joko kiinteä tai kytkentälisiä (valinnaisia). Kytkentäsinen yhteys muodostetaan vain käytön ajaksi. Verkon tehtävänä on kytkeä ja reitittää siirrettävä tieto päätelaiteen antaman osoitetiedon perusteella kutsuvalta päätelaitteelta kutsutuille päätelaitteelle.
Tätä varten tarvitaan tilaajayhteyden merkinantojärjestelmä.

Kiinteä yhteys on kahden tai useamman liittymän välinen pysyvä yhteys. Päätelaitteiden väliset yhteydet ovat jatkuvasti tiedonsiirtotilassa eikä yhteyksien muodostamiseksi tarvita merkinantotoimia. Kiinteitä yhteyksiä tarjoavat verkot perustuvat pääosin kiinteästi kytkettyihin yhteyksiin, jotka koostuvat yleisen puhelinverkon siirtoteistä ja siirtojärjestelmistä.
Tietoliikenneverkon toiminnot voidaan esittää tasoajattelun periaatteiden mukaan. Varsinainen bittitason tietojen siirto tapahtuu fyysisen siirtojen kautta. Kukin päätelaitteen toiminnallinen lohko viestii toisen vastaavan verkon keskuksen tai toisen päätelaitteen toiminnallisen lohkon kanssa "loogisesti". Tätä toiminnallisten lohkojen välistä viestintää sanotaan liikennöintimenettelyksi standardoitujen yhteiskäytäntöjen eli protokollien avulla. Protokola on säännöstö, jota kahden tai useamman laitteen on noudettava, jotta niiden yhteys olisi mahdollinen.
OSI-viitemalli (OSI = Open Systems Interconnection) on määritelty ISO-standardissa ISO 7498 ja ITU-T: suosituksessa X.20. Viitemalli määrittelee viestivän järjestelmän (esimerkiksi tietokone) rakenteen ja toiminnot. OSI-malli ei ota 

 

kantaa järjestelmien sisäiseen rakenteeseen, vaan siihen, miltä ne näyttävät tietoliikenteen kannalta. Avoin järjestelmä jakaantuu seitsemään eri loogiseen kerrokseen (tasoon), joille kullekin on määritelty omat tehtävänsä ja palvelunsa. Tietty kerros tarjoaa palvelultaan ylemmälle kerrokselle ulospäin näkymättömän rajapinnan kautta. Keskustelu kerrosten välillä tapahtuu ns palveluprimitiivinen avulla. Palveluprimitiivejä voivat olla esimerkiksi yläpuolelta saatu pyntö muodostaa yheys ja vahvistus onnistuneesta yhteyden muodostuksesta. Järjestelmät keskustelevat niin, että samat kerrokset pitävät yhteyttä protokollien avulla.

Fyysisen kerros (Physical Layer) (1. Kerros):

Huolehtii bittitason siirrosta fyysisen siirtitien kautta. Määrittelee mekaaniset, sähköiset ja toiminnalliset ominaisuudet fyysisen siirtotiehen liittymiseksi.

Siirtoyheyskerros (Data Link Layer) (2. kerros):

Mahdollistaa luotettavan tiedonsiirron fyysisen yhteyden kautta huolehtien mm siirovirheiden korjauksesta.

Verkokerros (Network Layer) (3. Kerros):

Tarjoa ylemmille kerroksille riippumattomuuden tiedonsiirtoja kytkentätekniikoista, joilla hoidetaan päätelaitteiden välinen yhteys. Verkkokerros huolehtii yhteyden muodostuksesta, ylläpidosta ja purusta.

Kuljetuskerros (Transport Layer) (4. Kerros):

Huolehtii tiedonsiirron varmistamisesta päästä päähän, liikennöivien järjestelmien välillä. Eristää yläkerrokset siirtotekniikasta riippumattomiksi.

Yhteysjaksokerros (Session Layer) (5. Kerros):

Huolehtii ohjaustoiminnoista, joilla sovellukset keskustelevat toistensa kanssa. Se tarjoa menetelmät, joilla kaksi sovellusta voivat muodostaa ja käyttää istunnoksi sanottua yhteyttä.

Esityskerros (Presentstion Layer) (6. Kerros):

Huolehtii sovelluksille riippumattomuuden siirrettävän tiedon eri esitystavoista. Kerroksen tehtävänä on mm esitystapamuunnokset (koodaus, dekoodaus).

Sovelluskerros (Application Layer) (7. Kerros)

Tarjoa sovellusliitännän OSI-ympäristöön
Verkkokortti on työasemissa ja palvelimessa oleva ko

Alkuun  Mitä on tietoliikenneverkko? Tietoliikenneverkon rakenne Yleinen puhelin- ja ISDN-verkko  Dataverkot  Verkon evoluutio  Lähteet 
Hosted by uCoz