Lähiverkot
Yritysten sisäiseen datasiirtoon käytetään useimmiten
lähiverkkoja. Lähiverkoille löytyy useita sitä kuvaavia
ominaisuuksia, joista voidaan mainita seuraavat:
-
maantieteellinen ulottuvuus muutama kilometri
-
yleiskäyttöisyys ja nopeus
-
yhden organisaation hallitsema ja omistama
-
käyttäjämäärä rajattu.
Lähiverkon tärkeimmät osat ovat palvelin, työasemat,
verkkokortit, kaapelointijärjestelmä ja verkko-ohjelmisto. Lähiverkkoon
voi sisältyä myös lähiverkkoja yhdistäviä
osia sekä lähiverkon ulkoiset yhteydet mahdollistava tekniikka
ja ohjelmisto.
Palvelin eli "serveri" on tehokas, esimerkiksi Unix- tai Windows NT
–käyttöjärjestelmällä varustettu mikrotietokone,
jonka tehtävänä on antaa lähiverkon työasemien
käyttöön verkon palveluja eli resursseja, kuten levytilaa,
oheislaitteita, yhteiskäyttöisiä ohjelmistoja, yhteisiä
tietovarastoja ja tietoliikenneyhteyksiä. |
Verkkokortti on työasemissa ja palvelimessa oleva
kortti, jolla nämä sovitetään lähiverkon kaapelointiin.
Kaapelointijärjestelmä määräytyy lähiverkossa
monesta eri tekijästä.
Vuonna 1996 on markkinoille tullut myös johdottomia lähiverkkoja.
Niissä lähiverkon kaapelointi on korvattu tai sitä on täydennetty
infrapuna- tai radiotekniikalla. Se säästää kustannuksia
lähiverkon asennus- ja muutostöissä.
Verkko-ohjelmiston avulla lähiverkon työasemat ja palvelin
voivat keskustella keskenään. Tärkein osa verkko-ohjelmistoa
on verkkokäyttöjärjestelmä. Sen avulla palvelin jakaa
resursseja työasemille ja työasemat voivat käyttää
palvelimen resursseja. Verkkokäyttöjärjestelmän ohjelmisto
muodostuu kahdessa osasta, joista toinen onpalvelimessa ja toinen työasemassa.
Yleisin lähiverkon tietoliikennemenettely on TCP/IP. |